Moikka

Moi!!

Taaskaan en ole ehtinyt vähään aikaan kirjoitella. Nyt juuri Simo hyppelee meidän sisäkasveissa kun ei päässyt leikkimään nuoliosoittimen kanssa, aikansa istui ja yritti saada sitä kiinni enkä mä oikeen nähnyt koko näyttöö.
Nyt kun on satanut lunta niin Simo oli vähän ihmeissään. Ensilumella se ei ymmärtänyt, että porraskaide on liukas ja arvaahan sen, miten siinä käy - Simo meni pyllymäkeä kadetta alas ja mätkähti maahan. Tänään on myös mun äitin synttärit.
Sitten kun tulee joulu mä aion ostaa Simolle joululahjan. No mut kuitenkin takas tähän päivään. Simo on ollut silti ulkona vaikka lunta onkin. Kuitenkaan ei ihan niin paljon, kun sille taitaa tulla vähän kylmä. Sateesta Simo ei tykkää ollenkaan. Meillä on vielä omenoita puissa ja linnut tulee syömään niitä. Simo on yrittäny pyydystää niitä lintuja, mut ei oo onnistunu. Yhtenä päivänä Simo ja orava pitivät kilpailua meidän pihavaahterassa. Orava selvästi teki kiusaa, ei se karkuun mennyt, mutta kiersi aina puun toiselle puollle. Sitä oli hauska katsoa.
Aina jos Simo on sisällä ja äiti laittaa koirille ruokaa ni Simo menee syömään niistä kupoista. Senhän näätte tosta kuvastakin.

No ei tässä muuta. Kirjottelen taas joskus.

Pitkästä aikaa

Moikka!

En oo ehtinyt kirjotella. On kyllä pitänyt mutta sit se taas unohtuu. No nyt kuitenkin kirjotan. Simolle on muutaman kerran käyny sillee, että kun äiti on päästäny sen aamul ulos niin vähän ajan päästä se on halunnu tulla sisään. Sitten äiti on menny jatkaa unia mutta vähän ajan päästä on kuulunu jotain outoo ääntä ja kun äiti on menny kattomaan, niin siinäpä on ollu oksennettu hiiri kokonaisena matolla - pää vaan katki.

Ja nyt täs on taas vähän vaikee kirjottaa ku Simo on näytön eessä.
Simo tykkää nukkuu meijän keinutuolis ja kerran mun yks kaveri meinas istuu sen päälle. Eilen oli halloween. Olin yhis juhlis.
Kun meillä on viel puissa omenoita ja kun Simo kiipes sinne omenapuuhun ja mä kävelin sen puun alla ni sit yht äkkii yksi omena tippui mun viereen ja toinen mun eteen ja sitku katsoin ylös siel oli Simo pudottelemassa omenoit mun päähän. No mut nyt täytyy mennä kirjottelen taas ''joskus'':D

T: Simo & kumppanit

Heippuli

Moi ja hei!

Simolla on ollut nyt vähän yskää eikä se saa mennä ulos.. Se on nukkunut melkoisesti. Mutta kyllä se niitten koirienkin kanssa riehuu.. Silloin kun se on ulkona se tykkää nappailla puusta tippuvia lehtiä. Se näyttää hauskalta. Simo kulkee jo muuallakin kun omassa piha ympäristössä.. Kerran ku me oltiin koirien kaa lenkillä niin me löydettiin se meijän pikkuserkkujen talon luota (se asuu melko lähellä). Sitten toisella kerralla kun oltiin lenkillä se löyty jo tosi pitkältä.. Se liikkuu meijän lenkki reiteillä. Mutta mitähän Simo sanoo sit ku tulee lunta. Jos tulee:D.

No eipä muuta. Kirjottelen taas.

Tuuli

Moikkelis

Moi.

En oo tosiaan ehtinny kirjotella kun on ollu aika paljon tekemistä... Mutta nyt se alkaa...

Eli Simo ontouhunnu aika paljon vaan ulkona.. maukuu sinne kaiket päivät että ulooooos.
Oon minä myös niitä ulko touhuja seuraillut. Se käy aika usein kaverini Janina pihalla tutkimassa Mimmiä. Mimmi on Janina musta kissa. Ja sitten se pyydystelee ötököitä nurmikosta. Iltasin se aina pitää sen huiskulla houkutella koska muuten se ei tule:D. Simo on myös alkanu leikkii Miisan kanssa. Miisa on se musta mopsi jos muistatte.. Daisy ja Simo meni leikisti naimisiin koska Simo ja Daisy leikkiio niin paljon yhessä. Simo on aika ahmatti.. Ainaku äiti keittää koirille ruokaa nii Simo menee ja syö siitä. Sit iltasin ku se tulee nukkumaan se tissittää marleena-nallea.
Pistän kuvan vielä.

Kirjotan taas kun ehin.

Haloo, haloo, äiti täällä

Moikka vaan kaikille. Tämä on nyt Tuulin äiti, joka kirjoittaa. Tuuli on kohta jo kaksi viikkoa ollut lomareissulla ja äippä on kissa/koiravahtina eli pitämässä myös Simosta huolta. Simo on reipas kissa, joka nykyään tykkää viettää aikaa ulkosalla. Se kiipeilee puihin, pyydystää itikoita ja leikittää koiria, milloin koirat vain sattuvat ulkoilemaan samaan aikaan. En ole raaskinut Simoa valjaissa ulkoilutaa, kun se nauttii niin tavattomasti vapaasta juoksentelusta. Toistaiseksi se ei ole piha-alueelta lähtenyt minnekään. Saa nähdä kuinka käy, kun vietit heräävät...joko kissaa viedään!

Laitan muutaman kuvan, ettei Simo pääse ihan unohtumaan.

Heinäkuuta, kissakuuta

Heippa vaan taas kaikki kissanystävät!
Simon kanssa meillä on aina vaan tosi hauskaa. Onneksi sentään sateen välillä aina vähän aurinkokin paistaa, niin Simo pääsee ulkoilemaan. Se tykkää ulkonaolosta niin paljon, että itkeä roukuu oven suussa tosi surkeasti, että "laaaaskekaaaaaa muuuut uuuulooooos, mauuu, mauuu"! Osaa se olla niin surkee, että tekisi mieli avata ovi. Mutta kun pelkään, että se juoksee auton alle. Puuhun se kyllä yleensä menee ja kun me on menty lenkille, niin mä olen joutunut kantamaan Simoa, kun se vaan jää jököttämään paikalleen ja ihmettelemään. Jos se kantaa puun lähelle, niin sitten se juoksee kovaa ja hyppää puuhun. Ollaan me varmaan aika hassun näköinen joukkue, viisi moppea, Simo, äiti ja minä. Kissa kainalossa ja hihnat solmussa!
Kun minä pelailen tietokoneella, niin Simo tulee aina siihen eteen istumaan ja yrittää saada nuoliosoitinta kiinni. Meinaa mennä pelit ihan sekaisin, kun ei kissan takaa tahdo nähdä, mitä ruudussa tapahtuu.
Eipä meillä tässä mitään muuta erikoista. Lomaillaan edelleen ja kohta äitikin jää kotiin meidän kanssa. Huomenna sillä on viimeinen työpäivä.
Tänään Simo kävi tutustumassa myös astianpesukoneen sisältöön. Onneksi isi ei sulkenut koneen kantta, ettei Simo jäänyt sinne. Joka paikkaan se menee ja sitten se tiputtelee tavaroita lattialle ja sieltä taas koirat saa ne rikottaviksi. Ai jai!
Daisysta taitaa tulla kissa - ennemminkin kuin Simosta koira. Daisy on oppinut paljon kissamaisia "huonoja" tapoja: se kiipeää pöydälle (vaikka ei kyllä osaa tulla sieltä alas), se kurkottelee tavaroita tassuillaan kissan tavoin, se haluaa syödä kissanruokaa ja se venyttelee ja vanuttelee kuin kissa.
Lopetan tällä erää. Kirjoitellaan taas lisää, kun jotakin kivaa tapahtuu.

Moikka!
Muutama päivä takaperin Simo sitten lopulta sai ihan oman raapimispuun. Äiti varmaan alkoi kyllästyä siihen, että sohvanreunat ja nojatuolin tausta alkoivat olla varsin kyseenalaisessa käytössä. Simo kyllä tykkää hurjasti uudesta lelusta ja kyllä meistäkin on hauska katsoa, kun se taistelee karvapallon ja vieterihiiren kanssa.
Simo tykkää myös ulkoilusta. Se itkeä maukuu suureen ääneen tuolla ulko-ovella, kun sen niin tekee koko ajan mieli päästä ulos. Ja karkaa se heti pihaan jos vaan onnistuu livahtamaan meidän jalkojen välistä. Ei se onneksi vielä uskalla lähteä pihasta pois. Me ollaan käytetty sitä lenkillä ja valjaissa se juoksee puun luota toisen luo ja loikkaa aina puuhun.
Yhtenä päivänä se meni pihassa omenapuuhun niin korkealle, ettei se uskaltanut tulla alas itse ja äidin piti tikapuiden kanssa käydä hakemassa se sieltä pois.
Rokotuksillakin ollaan käyty. Simo antoi tosi kiltisti rokottaa ja tutkia itsensä ja lääkäritäti sanoi, että Simo on tosi TOSI kaunis kissa. Niin minustakin.

Simon kaikki kuvat ovat nähtävissä webbigalleriassani, osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/tuulienkeli

samoin noita mun kuvia pääsee katsomaan bloggerin oikeassa laidassa olevalta linkkilistalta.

Treenimakkarat

Heippa!
Tänään oltiin lähdössä koirien kanssa iltalenkille ja äiti unohti koirien treenimakkarat vähäksi aikaa keittiön pöydälle. Simo ne siitä huomasi ja haistoi kyllä pussin läpi, että herkkuja on sisällä. Se alkoi innokkaasti repiä pussia rikki pienillä terävillä hampaillaan ja sitten se heitteli pussia ilmaan. Homma tuotti tulosta: Simo sai pussiin reikiä ja pussin suun auki ja massuun hyvät herkut.

Simo on kyllä kova poika syömään. Ei pääse pojan ruoka-ajat unohtumaan, kun se kovaäänisesti tulee kertomaan, että kuppi on tyhjä. Kaikki ruuat sille kelpaavat: maito, kana, kalkkuna, lohi, riisijauheliha, raejuusto...ja hämähäkit. Mun onneksi Simo on kova pyydystämään hämähäkkejä, ei tarvitse enää itse olla niin peloissaan, että jostakin nurkasta hyökkää sellainen kaamea peto.

Simon kanssa pitää olla tarkkana, ettei se vaan unohdu johonkin kaappiin tai vaikka pesukoneeseen. Joka paikkaan se pääsee ja se on niin utelias, että heti kun jonkin luukun avaa, niin Simo on jo siellä sisällä. Tänään äiti pesi pyykkiä. Se ei vähään aikaan nähnyt Simoa missään, eikä Simo tullut vaikka äiti kuinka simotteli ja kisutteli. Sitten äiti oli ihan varma, että hän oli laittanut Simon pesuun muiden pyykkien kanssa. Ei kun kone pysähdyksiin ja luukku auki. Ei onneksi ollut märkää valkoista karvamyttyä vaatteiden seassa.
No ei se ihan tosissaan uskonut, että kissa oli pesukoneessa, mutta hetken kävi sellainenkin ajatus mielessä ja enemmän se taisi pelotella mua. Sanoi, että jos Simo olisi ollut koneessa, niin äiskä olisi ripustanut sen narulle kuivumaan ja ostanut itselleen menolipun Ouluun. Miksköhän?

Simon uusi huisku

Kas mikäs se siihen tulla tupsahti!

Ihan uusi ja hauskan pehmoinen lelu...

...vähän se kutittelee tassuja...

...mutta voi sitä silti puristaa ja pureskella...

...ehkä vähän halatakin.

Please, älkää viekö tätä pois!

Simon touhuja

Tässä Simo ja Daisy pitävät pientä huilia leikin lomassa.

Simo on no niin korkealla, hui! Ja korkeammalle vain tekisi mieli.
Täältä on niin hienot näkymät.

Kissa istui puussa, katse oli tarkkana.
Olikos se harakka, vai olikohan porkkana.

Arvaa missä Simo-the-big-tiger!

Sivistynyt kissa perhetyy myös kaunokirjallisuuteen.

Mitäköhän pöperöä se äiskä on koirille keittänyt.
Tuoksuu kyllä aika hyvälle, uskaltaiskohan maistaa.

On tämä muuten tosi hyvää!
Taidanpa syödä masun täyteen.

12 viikkoa mittarissa

Keittiön pöydällä, aurinkoläikässä, on hyvä pestä otsatukkaa.
Vai näyttääkös tämä nyt siltä, että minua itkettää. Ei suinkaan.
Nautin vaan!

Tassut ja massutkin täytyy saada puhtaaksi. Siisti kissa
on aina siisti kissa.

Simon paras unilelu on nalle-Marleena. Marleena on alpakanvillaa
ja Simoluulee, että Marleenan nenä on emon tissi.
Simo leipoo Marleenasta unta.

Kaikkein mukavin nukkumapaikka on ihmisten sänky, ihan ihmisten
vieressä. Kehräys ja hurina on kova, kun simo leipoo unileluaan.

Kuistin pöydälläkin voi hyvin ottaa pienet nokoset. Siinä on
samalla hyvä päivystyspaikka: näkee ketä kulkee sisällä
ja kuka tulee ulkoa.

Heh, hee! Simo kissaa naurattaa. Arvatkaapa mikä?
No se tietenkin, ettei Daisy ollenkaan ymmärrä,
että Simo käyttää sitäkin vuoteenaan.

Hups-heijaa, pikku leijona. Älä yritäkään karata, et sinä
tällaista taitavaa metsästäjää pakoon pääse kuitenkaan.

Voiko enää hauskemaa olla!

Taas kerran...

Heipatirallaa!

Noh mulla alko kesäloma ja voin olla enemmän Simon kanssa. Simo on touhunnut ja riehunut. Meidän pihaan se on jo tottnut ja kohta sen voi varmaan opettaa kulkemaan lenkeillä mukana mutta vasta sitten kun sille on rokotukset laitettu! Ekat rokotukset se saa ensi viikolla silloin se on jo 12 viikkoa vanha.
Simo tykkää kukista ja viherkasveista paljon ja repii meijän äidin kukkia:(. Se on jo oppinut miten pöydille pääsee ja niinpä kukat... on mennyttä kamaa ne. Äiti suunnittelee istuttavansa kaikki kuka amppeleihin.
Tänään äiti sai kameran takas korjaamolta ja me voidaan taas ruveta ottamaan Simosta vähän parempii kuvii.
Mutta nyt täytyy rientää nukkumaan!

Simo simasuu & kumppanit

Kapteeni Potta

Kapteeni Simo Potta on asettautunut purtiloonsa

Vähän kyllä hirvittää, että uskaltaakos tällä merille lähteä!

Rohkeasti vain ruoriin ja keula kohti seikkailuja!

Jaa-ha, tästä vempeleestä taitaa puuttua moottorit.

ISO POIKA, 10 viikkoa

Simo on jo peräti kymmenen viikkoa vanha ja nyt se on asunut meillä jo kolme viikkoa. Hienosti on mennyt. Poika on nukkunut, leikkinyt ja syönyt. Tänään juuri punnittiin ja Simo painaa jo 1450 grammaa - kuinkahan suuri siitä oikeen mahtaa tullakaan!
Nykyään Simon paras kaveri on Daisy. Daisy on sitkeesti tehnyt töitä, että on saanut Simon hyväksymään itsensä: se on istunut raavittavana, mennyt maahan oikeen pieneksi ja "naukunut" Simolle houkuttelevasti. Työ on kannattanut, sillä Simo tosiaan tykkää leikkiä Daisyn kanssa ja Daisy tykkää leikkiä Simon kanssa. Ainoo haittapuoli siinä on, että Daisy hyppii koirilta kiellettyyn sohvaan, koska se on Simon turvapaikka ja äiti ei siitä tykkää ollenkaan. Daisylla on niin kamala karvanlähtöaika, että kun ne hetken sohvalla myllää, niin äiti joutuu hakemaan imurin esiin.

No eipä, muuta. Laitoin muutaman kuvan Simon ja Daisyn leikeistä.

Maailma avartuu

Simo kissalle on ostettu uudet hienot valjaat ja niissä se on päässyt vähän tutustumaan ulkomaailmaankin. Sitä kyllä ihan hirveesti jännittää joka kerran, kun hajuja ja ruohoa ja hiekkaa ja muuta sellaista on niin kamalan paljon.
Valjaat se antaa pukea ihan kauniisti eikä ne tunnu sitä lainkaan häiritsevän. Se kulkee niissä ihan kauniisti vaikka se vielä meneekin aika lailla maata viistäen.