Heippa vaan taas kaikki kissanystävät!
Simon kanssa meillä on aina vaan tosi hauskaa. Onneksi sentään sateen välillä aina vähän aurinkokin paistaa, niin Simo pääsee ulkoilemaan. Se tykkää ulkonaolosta niin paljon, että itkeä roukuu oven suussa tosi surkeasti, että "laaaaskekaaaaaa muuuut uuuulooooos, mauuu, mauuu"! Osaa se olla niin surkee, että tekisi mieli avata ovi. Mutta kun pelkään, että se juoksee auton alle. Puuhun se kyllä yleensä menee ja kun me on menty lenkille, niin mä olen joutunut kantamaan Simoa, kun se vaan jää jököttämään paikalleen ja ihmettelemään. Jos se kantaa puun lähelle, niin sitten se juoksee kovaa ja hyppää puuhun. Ollaan me varmaan aika hassun näköinen joukkue, viisi moppea, Simo, äiti ja minä. Kissa kainalossa ja hihnat solmussa!
Kun minä pelailen tietokoneella, niin Simo tulee aina siihen eteen istumaan ja yrittää saada nuoliosoitinta kiinni. Meinaa mennä pelit ihan sekaisin, kun ei kissan takaa tahdo nähdä, mitä ruudussa tapahtuu.
Eipä meillä tässä mitään muuta erikoista. Lomaillaan edelleen ja kohta äitikin jää kotiin meidän kanssa. Huomenna sillä on viimeinen työpäivä.
Tänään Simo kävi tutustumassa myös astianpesukoneen sisältöön. Onneksi isi ei sulkenut koneen kantta, ettei Simo jäänyt sinne. Joka paikkaan se menee ja sitten se tiputtelee tavaroita lattialle ja sieltä taas koirat saa ne rikottaviksi. Ai jai!
Daisysta taitaa tulla kissa - ennemminkin kuin Simosta koira. Daisy on oppinut paljon kissamaisia "huonoja" tapoja: se kiipeää pöydälle (vaikka ei kyllä osaa tulla sieltä alas), se kurkottelee tavaroita tassuillaan kissan tavoin, se haluaa syödä kissanruokaa ja se venyttelee ja vanuttelee kuin kissa.
Lopetan tällä erää. Kirjoitellaan taas lisää, kun jotakin kivaa tapahtuu.
