Moikka!
Muutama päivä takaperin Simo sitten lopulta sai ihan oman raapimispuun. Äiti varmaan alkoi kyllästyä siihen, että sohvanreunat ja nojatuolin tausta alkoivat olla varsin kyseenalaisessa käytössä. Simo kyllä tykkää hurjasti uudesta lelusta ja kyllä meistäkin on hauska katsoa, kun se taistelee karvapallon ja vieterihiiren kanssa.
Simo tykkää myös ulkoilusta. Se itkeä maukuu suureen ääneen tuolla ulko-ovella, kun sen niin tekee koko ajan mieli päästä ulos. Ja karkaa se heti pihaan jos vaan onnistuu livahtamaan meidän jalkojen välistä. Ei se onneksi vielä uskalla lähteä pihasta pois. Me ollaan käytetty sitä lenkillä ja valjaissa se juoksee puun luota toisen luo ja loikkaa aina puuhun.
Yhtenä päivänä se meni pihassa omenapuuhun niin korkealle, ettei se uskaltanut tulla alas itse ja äidin piti tikapuiden kanssa käydä hakemassa se sieltä pois.
Rokotuksillakin ollaan käyty. Simo antoi tosi kiltisti rokottaa ja tutkia itsensä ja lääkäritäti sanoi, että Simo on tosi TOSI kaunis kissa. Niin minustakin.

Simon kaikki kuvat ovat nähtävissä webbigalleriassani, osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/tuulienkeli

samoin noita mun kuvia pääsee katsomaan bloggerin oikeassa laidassa olevalta linkkilistalta.

Treenimakkarat

Heippa!
Tänään oltiin lähdössä koirien kanssa iltalenkille ja äiti unohti koirien treenimakkarat vähäksi aikaa keittiön pöydälle. Simo ne siitä huomasi ja haistoi kyllä pussin läpi, että herkkuja on sisällä. Se alkoi innokkaasti repiä pussia rikki pienillä terävillä hampaillaan ja sitten se heitteli pussia ilmaan. Homma tuotti tulosta: Simo sai pussiin reikiä ja pussin suun auki ja massuun hyvät herkut.

Simo on kyllä kova poika syömään. Ei pääse pojan ruoka-ajat unohtumaan, kun se kovaäänisesti tulee kertomaan, että kuppi on tyhjä. Kaikki ruuat sille kelpaavat: maito, kana, kalkkuna, lohi, riisijauheliha, raejuusto...ja hämähäkit. Mun onneksi Simo on kova pyydystämään hämähäkkejä, ei tarvitse enää itse olla niin peloissaan, että jostakin nurkasta hyökkää sellainen kaamea peto.

Simon kanssa pitää olla tarkkana, ettei se vaan unohdu johonkin kaappiin tai vaikka pesukoneeseen. Joka paikkaan se pääsee ja se on niin utelias, että heti kun jonkin luukun avaa, niin Simo on jo siellä sisällä. Tänään äiti pesi pyykkiä. Se ei vähään aikaan nähnyt Simoa missään, eikä Simo tullut vaikka äiti kuinka simotteli ja kisutteli. Sitten äiti oli ihan varma, että hän oli laittanut Simon pesuun muiden pyykkien kanssa. Ei kun kone pysähdyksiin ja luukku auki. Ei onneksi ollut märkää valkoista karvamyttyä vaatteiden seassa.
No ei se ihan tosissaan uskonut, että kissa oli pesukoneessa, mutta hetken kävi sellainenkin ajatus mielessä ja enemmän se taisi pelotella mua. Sanoi, että jos Simo olisi ollut koneessa, niin äiskä olisi ripustanut sen narulle kuivumaan ja ostanut itselleen menolipun Ouluun. Miksköhän?

Simon uusi huisku

Kas mikäs se siihen tulla tupsahti!

Ihan uusi ja hauskan pehmoinen lelu...

...vähän se kutittelee tassuja...

...mutta voi sitä silti puristaa ja pureskella...

...ehkä vähän halatakin.

Please, älkää viekö tätä pois!

Simon touhuja

Tässä Simo ja Daisy pitävät pientä huilia leikin lomassa.

Simo on no niin korkealla, hui! Ja korkeammalle vain tekisi mieli.
Täältä on niin hienot näkymät.

Kissa istui puussa, katse oli tarkkana.
Olikos se harakka, vai olikohan porkkana.

Arvaa missä Simo-the-big-tiger!

Sivistynyt kissa perhetyy myös kaunokirjallisuuteen.

Mitäköhän pöperöä se äiskä on koirille keittänyt.
Tuoksuu kyllä aika hyvälle, uskaltaiskohan maistaa.

On tämä muuten tosi hyvää!
Taidanpa syödä masun täyteen.

12 viikkoa mittarissa

Keittiön pöydällä, aurinkoläikässä, on hyvä pestä otsatukkaa.
Vai näyttääkös tämä nyt siltä, että minua itkettää. Ei suinkaan.
Nautin vaan!

Tassut ja massutkin täytyy saada puhtaaksi. Siisti kissa
on aina siisti kissa.

Simon paras unilelu on nalle-Marleena. Marleena on alpakanvillaa
ja Simoluulee, että Marleenan nenä on emon tissi.
Simo leipoo Marleenasta unta.

Kaikkein mukavin nukkumapaikka on ihmisten sänky, ihan ihmisten
vieressä. Kehräys ja hurina on kova, kun simo leipoo unileluaan.

Kuistin pöydälläkin voi hyvin ottaa pienet nokoset. Siinä on
samalla hyvä päivystyspaikka: näkee ketä kulkee sisällä
ja kuka tulee ulkoa.

Heh, hee! Simo kissaa naurattaa. Arvatkaapa mikä?
No se tietenkin, ettei Daisy ollenkaan ymmärrä,
että Simo käyttää sitäkin vuoteenaan.

Hups-heijaa, pikku leijona. Älä yritäkään karata, et sinä
tällaista taitavaa metsästäjää pakoon pääse kuitenkaan.

Voiko enää hauskemaa olla!

Taas kerran...

Heipatirallaa!

Noh mulla alko kesäloma ja voin olla enemmän Simon kanssa. Simo on touhunnut ja riehunut. Meidän pihaan se on jo tottnut ja kohta sen voi varmaan opettaa kulkemaan lenkeillä mukana mutta vasta sitten kun sille on rokotukset laitettu! Ekat rokotukset se saa ensi viikolla silloin se on jo 12 viikkoa vanha.
Simo tykkää kukista ja viherkasveista paljon ja repii meijän äidin kukkia:(. Se on jo oppinut miten pöydille pääsee ja niinpä kukat... on mennyttä kamaa ne. Äiti suunnittelee istuttavansa kaikki kuka amppeleihin.
Tänään äiti sai kameran takas korjaamolta ja me voidaan taas ruveta ottamaan Simosta vähän parempii kuvii.
Mutta nyt täytyy rientää nukkumaan!

Simo simasuu & kumppanit